Johtajuusajattelun kehittyminen, historiallinen aikajana
Kuten missä tahansa muussakin ihmisen toiminnassa, myös johtamisessa ja sen arvioinnissa tulee ottaa konteksti huomioon. Johtamisen tutkimus ja johtamisteorioiden alkujuuret ovat modernin ajan teollisessa vallankumouksessa, jonka myötä vallan keskiössä ei ollut enää maanomistus kuten se oli ollut sitä edeltävässä agraariyhteiskunnassa, vaan koneet ja laitteet joihin pääomia alettiin sijoittaa. Luennolla tuli esille kuinka johtaminen tuli tutkimuksen kohteeksi teollisen vallankumouksen myötä 1800-luvulla. Suomessa muutos maatalousyhteiskunnasta teolliseksi yhteiskunnaksi tapahtui verrattain myöhään muuhun Eurooppaan nähden, mutta kun muutos meillä tapahtui, se tapahtui erittäin nopeasti. Pohdimme onko tällä muutoksen lyhyellä aikajänteellä ollut vaikutusta suomalaisen johtamiskulttuurin kehittymiseen, ja kenties siihen että meillä osuuskuntatoiminta on niin vahvasti tässä muutosvaiheessa iskenyt itsensä läpi.
Merkittävintä johtajuusajattelun kehittymisessä modernissa ajassa on ollut ihmiskäsityksen muuttuminen. Tämän muutoksen myötä ihminen ei ollutkaan enää tuotannon päätekijä. Kun kone korvasi ihmisen, tuli työläisistä käsi jonka muu ruumis ja sielu kävi tarpeettomaksi, ja samoin tehtailijakin voi ruumiillisen työn tekemisen sijasta keskittyä omistamiseen ja johtamiseen. Muutoksen hyvä puoli oli se, että johtaminen alettiin pikkuhiljaa nähdä hankittavissa olevana ominaisuutena. Kolikon miinuspuolina puolestaan työstä tuli mahdollisimman halvalla ostettava hyödyke, ja työpäiviä venytettiin koneiden ja laitteiden nopean arvonalenemisen takia. Tämä rahan merkityksen muutos johti ihmiskäsityksen muutokseen, jonka mukaisesti ihmisen ainoana motivoivana tekijänä ajateltiin olevan ainoastaan raha. Tämä käsitys on yritystoiminnan johtamisessa istunut sitkeässä, vasta 1980-luvulla meillekin rantautuivat eettisen yritystoiminnan johtamisen perusteet, joiden pohjalta ensimmäisen kerran kysyttiin voiko yritystoiminnalla olla muukin tavoite kuin voiton maksimointi. Kasvatusalan ihmisinä pohdimme tätä erilaisten koulutusinstituutioiden näkökulmasta, joissa perustavoitteena pitäisi olla oppiminen ja sen kautta tapahtuva osaamisen lisääntyminen. Kuitenkin mittarit, joilla toiminnan tuottavuutta mitataan, mittaavat hyvin pitkälti muuta kuin tätä asiaa. Tässä on kyse samasta kuin mistä luennolla puhuttiin, eli mittareita ei ole täysin päivitetty sitten teollisen vallankumouksen, eivätkä ne näin ollen tuota sitä toivottua dataa mitä voitaisiin käyttää johtamistyön apuna. Toisaalta pohdimme tätä myös siitä näkökulmasta, ettei teollisen vallankumouksen ihmiskäsitys välttämättä laajemmassa mittakaavassa ajatellen ole johtajuudesta kovinkaan kauas hävinnyt, se on vain viety pois länsimaisten silmien alta kehittyviin maihin.
Mielenkiintoista johtamisajattelun muutoksen aikaperspektiivissä on tulevaisuus ja sen mukanaan tuoma robotisaatio, josta povataan suurempaa mullistusta kuin teollisesta vallankumouksesta aikanaan. Erityisen mielenkiintoista tästä tekee vallankumouksen nopeus, sillä kun teollinen vallankumous kesti noin 100 vuotta, robotisaation ennustetaan muuttavan johtamisajattelun 20-30 vuodessa. Robotit ovat jo nyt siirtyneet koneälyn myötä perinteisestä tehtävästään, eli tarkkaan määriteltyjen työvaiheiden suorittamisesta yhä laajempien tehtäväkokonaisuuksien tekemiseen. Osa roboteista osaa jo opettaa toisia robotteja. Robotisaation ja siihen liittyvän digitalisaation myötä puhutaan muutoksesta tietoyhteiskunnasta merkitysyhteiskuntaan, jossa tuotteilla ja palveluilla niitten elämänkaaren kaikissa vaiheissa on kyse niiden luomista merkityksistä. Johtajuudessa tämä muutos näkyy jo nyt; 2010-luvulla kielellä, mielikuvilla ja merkityksillä on entistä suurempi merkitys johtamisen, organisaatiokäyttäytymisen ja asiakaskäyttäytymisen selittämisessä.
