Japanilainen johtamiskulttuuri vs. suomalainen johtamiskulttuuri
Luennolta ja sen jälkeisistä pohdinnoista jäi päällimmäisenä mieleen japanilaisen ja suomalaisen kulttuurin erot. Japanin ja Suomen pinta-alat ovat samaa luokkaa, mutta Japanissa asuu monenkertainen määrä ihmisiä Suomen väestön määrään nähden. Itse johtamisen käsittely jäi luennolla vähemmälle. Seuraavan luennon alussa luennoitsija mainitsi siitä, että Japanissa työurat ovat yhä ”elinikäisiä” eli ihmiset useimmiten ovat samassa työpaikassa koko elämänsä ajan. Työpaikkaa ruvetaan hakemaan ja työnhakuun paneudutaan koko viimeinen yliopistossa opiskelu vuosi. Tässä on suuri ero Suomeen verrattuna. Ainakin omalla alallamme (yleinen kasvatustiede) kosketus työelämään on melko vähäistä opiskeluaikana. Meillä on vain 2-3 kk pituinen harjoittelu ja juuri verkostoitumiseen ja työpaikkojen hakuun tarvitsisikin panostaa ja saada enemmän apua jo opiskeluaikana. Japanilaisen koulutuksen panostus työnhakuun kuulostaa todella hyvältä! Suomessa vaihdetaan nykyään työpaikkoja tiuhaa tahtia ja monilla on työuransa aikana useita työpaikkoja. Tässä on tietenkin suuri ero myös johtamisen ja esimiesten kannalta. On hyvin eri asia jos esimiehillä on samat alaiset vuodesta toiseen tai jos alaiset vaihtuvat usein. Toki Suomessa myös johtajat vaihtavat työpaikkoja ja silloinkin joutuu totuttelemaan uuden organisaation tavoille ja uusiin alaisiin.
